Oivalluksia ensimmäisestä kaudesta kunnanvaltuutettuna... ja elämästä 25–vuotiaan silmin ☀️

Istuin tänään työpäivän jatkoksi reilut kolme tuntia valtuustoinfossa ja kuntastrategian väliarviointia käsittelevässä työpajassa. Kotimatkaa kuljin tilaisuuden jälkeen yhtäkkiä täysin liikuttuneena ja täynnä uusia oivalluksia, kokien ylpeyttä sekä itsestäni että meidän koko valtuuston porukasta Lempäälässä. Painimme lopulta kunnissa melkoisten suurten ja toisinaan painavienkin asioiden äärellä, ja välillä sitä vaan tuntee itsensä niin pieneksi.

Kuuntelin kotiin kävellessäni Billy Joelin Vienna –kappaletta, joka sai minut miettimään erityisesti kulunutta valtuustokautta, vastuunkantoa ja velvollisuuksia, mutta samalla oivaltamaan asioita itsestäni ihmisenä.

Siinä hetkessä tiedostin, kuinka kovaa huijarisyndrooma toisinaan iskee, ja kuinka sitä tulee täysin vauhtisokeaksi oman arjen ja kaiken tekemisen, suorittamisen, keskellä. Kuinka armoton sitä loppupeleissä on itseään kohtaan, ja kuinka paljon itseltään vaatii.

Pysähdyin muistelemaan matkaa valtuustokauden alusta tähän päivään. Kun asetuin ehdolle Lempäälän kunnanvaltuustoon ensikertalaisena, olin vaalikampanjaa tehdessäni vielä 21-vuotias. Olin muuttanut vasta vajaat pari vuotta aiemmin pois kotoa ja opettelin vielä elämään itsekseni, itsenäistymään.

Minuun iski valtava tahto vaikuttaa asioihin, ja jonkinlainen suuri yhteiskunnallinen herääminen, kiitos erityisesti Vihreiden nuorten ja kansanopisto(väli)vuoden 💚 Löysin itseni suuresta ja ihmeellisestä kuntapolitiikan maailmasta. Opin omista vaikutusmahdollisuuksistani, ja tajusin, että haluan palavasti vaikuttaa oman, rakkaan kotikuntani asioihin.

Olin juuri ehtinyt täyttää 22 vuotta, kun itselleni melkoisena yllätyksenä minut valittiinkin ensikertalaisena kunnanvaltuustoon. Olin täysin uuden edessä, eikä minulla ollut kyllä hajuakaan siinä kohtaa, että mihin olin ryhtymässä ja sitoutumassa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Sain uskomattoman paljon vaikuttamisen paikkoja ja valtuustopaikan lisäksi minut valittiin yhdyskuntalautakunnan 1. varapuheenjohtajaksi. Olin otettu, mutta samaan aikaan jopa hieman kauhuissani siitä, miten paljon luottoa pienelle ihmiselle kerralla annettiin.

Rehellisesti, erityisesti vaalivuosi 2021 oli todella raskas ja koetteli jaksamistani, kun tein samaan aikaan yliopisto-opintoja, kahta työtä ja aktiivista vaalikampanjaa pienellä opiskelijabudjetilla. Imu oli niin kova, että ajoin siinä elämäntilanteessa rämpiessäni itseni täysin loppuun. Keskittyessäni opettelemaan kuntapoliitikon rooliin, jouduin laittamaan opinnot kokonaan tauolle, ja jäin syksyksi kotiin lepäämään valtuustokauden alettua. Työtaakkaa oli pakko keventää.

Nyt olen 25-vuotias, ja valtuustokautta on kulunut lähestulkoon kolme vuotta. 

Tänä tuikitavallisena arkisena maanantaina aloin katsomaan taaksepäin ja havahduin mihin on tultu, ja kuinka paljon olen näiden vuosien aikana oppinut, niin politiikasta ja elämästä kuin minusta itsestäni siinä prosessissa 🥹💛

Viime aikoina olen kuullut monelta ihmiseltä sen suuntaisia kommentteja, että "sä teet niin paljon sun vapaa-ajalla, sulla on kalenteri aina ihan täynnä ja hirvee kiire koko ajan, ja muistathan välillä myös levätä". Kiitos jokaiselle elämäni peili-ihmiselle, joka näitä ajatuksia on minuun ulkopuolelta viime aikoina istuttanut, kun itse olen lähinnä vellonut siinä, mitä kaikkea en ehdi tekemään.

Kuluneena vuotena, erityisesti kuntapolitiikan saralla olen kokenut jäätäviä riittämättömyyden tunteita ja syyllisyyttä siitä, että en pysty repeämään joka paikkaan elämäntilanteeni keskellä ja kolmen kaupungin välillä. Ajatuksia siitä, että hoidanko asioita huonosti ja kannanko tarpeeksi vastuuta. Olenko luottamuksen arvoinen?

Ihailen suuresti meidän valtuuston moninaista ja kokenutta vaikuttajaporukkaa, ja varsinkin niitä pitkän linjan ja useamman kauden valtuutettuja, jotka tuntevat suunnilleen Lempäälän joka kolkan kuin omat taskunsa. Yritän muistaa, että heilläkin on joskus ollut  se ensimmäinen valtuustokausi. On ihan ookoo myöntää ääneen, myös itselleen, että tämä kausi on ollut vielä opettelua. Tottakai se on, meille kaikille ensikertalaisille! Jostain pitää kaikkien aloittaa, ja kaikessa ei voi aina olla täydellinen.

Olen todella kiitollinen Vihreälle valtuustoryhmälle sekä varajäsenille ja kollegoille vihreistä ja vasemmistosta, teidän tuki ja vastuun yhteinen jakaminen, sekä asioiden yhdessä pohtiminen on kantanut mua eteenpäin tällä kaudella ❤️💚 Kiitos toverit, kaikesta tuesta, tuuraamisesta, ymmärryksestä ja kannustamisesta!

Ja lopuksi, sinä nuori vaikuttaja, poliitikon alku, tai kuka tahansa, joka kamppailet elämässäsi vastaavien tunteiden kanssa ja taistelet ikuisessa riittämättömyyden ja itsesyytösten kehässä, 

halusin vaan muistuttaa, että sinä riität ja teet parhaasi 💛

" Slow down, you crazy child

You're so ambitious for a juvenile

But then if you're so smart tell me why are you still so afraid?

Where's the fire, what's the hurry about?

You better cool it off before you burn it out

You got so much to do and only so many hours in a day "

– Billy Joel, Vienna

Tämän ajatuksenvirran perimmäisenä opetuksena oli, että pyrin keskittymään siihen, mitä kaikkea teen näillä vuorokauteen mahtuvilla tunneillani, enkä aina vaan miettimään kaikkea sitä, mitä en ehdi tekemään, tai mitä voisin tehdä vielä paremmin. Opettelen yhä armollisuutta itseäni kohtaan.

Haikein terveisin, 

Vilma 25 v., Lempäälän nuorin kunnanvaltuutettu 💚